sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulu lähestyy


Niin se vain joulu lähestyy hurjaa vauhtia, ja viimeinen SNY-pakettikin saapui perille. Mukava paketti olikin! Lankojen osalta sisältö ihan selvästi antaa ymmärtää, että näistä pitäisi syntyä siililapaset; kolme kerää yhtä suosikkilangoistani, Drops Alpacaa sekä pörrölankaa kaveriksi. 

En kuitenkaan malttanut aloittaa siililapasia, sillä olen jo pitkään haaveillut Veera Välimäen huiveista alpakkaisina ja Drops Alpaca sopii tarkoitukseen täydellisesti. Koska minulla sattui kotona olemaan samaa lankaa muissa väreissä, en voinut vastustaa kiusausta pyöräyttää Stripe Study Shawl puikoille saman tien. Tällä tahdilla tuskin menee kauaa, ennen kuin valmistuu, on meinaan koukuttava malli. Seuraavana kohteena lienee saman suunnittelijan Happy Street samasta langasta, sillä innostuin nyt näistä ihanan helpoista, mutta silti mielenkiintoisista malleista aivan liikaa. Siililapaset saavat odotella parempaa ajankohtaa ;)

Paketista paljastui myös Koto Living-lehti, jota olen aina välillä lehtihyllyissä hypistellyt kauniin visuaalisen ilmeen vuoksi, mukava tuttavuus sekin etenkin leivontaohjeiden osalta. Lisäksi löytyi sukkapuikot, suklaata sekä tuikkuja, mitään näistä ei koskaan voi olla liikaa! 

Kiitos koko syksyn paketeista SNY:lleni! Ystäväni henkilöllisyys on vielä arvoitus, toivottavasti ratkeaa pian ;) 




Viime kuun paketista löytyneestä sukkalangasta ehti myös valmistua pukinkonttiin sukat. Ihana lanka neuloa, tätä on pakko saada jossain vaiheessa lisää! 



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

SNY:ni on ajatustenlukija! + Sukatuttaa


Pakko olla, ei kai tässä paketissa muuten olisi niin moni asia voinut mennä niin nappiin! Oikein nauratti kun avasin. 

Olin nimittäin viikonloppuna viittä vaille ostamassa uutta kahvipurkkia edellisen kovin kulahtaneen yksilön tilalle, ja nämä Enkelin eväspussi-tuotteet ovat minusta kovin somia. 

Toisekseen olen pitkään miettinyt, mitä jarruainetta voisin laittaa villasukkiin ja huopatossuihin, etenkin sellaisiin jotka menevät ihmisille, joilla on kodissaan laminaattilattia (ei tarvinne tarkentaa, miksi). Paketista paljastui tuollaista jarrusukka-ainetta, jonka käyttöön en vielä ole perehtynyt yhtään, täytyy ottaa tulevan viikonlopun aikana asiaksi kokeilla! 

Kolmanneksi minulla on nyt ollut syksyn projektina tehdä ihan itselle kunnollisia perusvillasukkia sellainen määrä, että kaupan sukkia tarvitsee käyttää niin vähän kuin mahdollista. Aiemmat omistamani villikset ovat joko megapaksuja tai sitten todella huonossa kunnossa. Paketista löytyikin iso kerä ruskeankirjavaa Regiaa, jota en ole itse jostain syystä vielä koskaan kokeillut vaikka mielessä on ollut monesti. Kuulemani mukaan on laadukas ja kestävä lanka, joten jes! 

Lisäksi paketista löytyi vielä puikkomitta, jollaisia ei koskaan ole liikaa. Etenkään, kun viimeisimmäksi ostamani "varayksilöt" (Lidlistä...) osoittautuivat huonoiksi, mitat heittävät neljännesmillillä mikä on jo melko iso heitto ohuissa puikoissa. Tarpeellinen kapistus siis tämäkin!  

Isot kiitokset SNY:lleni! 



Jatketaanpa lyhyesti sillä sukkateemalla kun kerran vauhtiin päästiin. Tein nimittäin rumimmat sukat ikinä. 

 Lanka: Järbo Garn Raggi Multi, menekki vajaa 2 kerää
Väri 1580 Camoflage
Puikot 4
Malli omasta päästä



Ehkä nämä ei muuten niin hirveän kamalat olisi, mutta kun olisin halunnut noista edes jollakin tavalla maastokuvioista muistuttavat. Ei tuo raidoitus oikein hivele silmää. Vaan tavoitehan oli saada käyttösukkia talveksi, sen asiansa ajavat kyllä!

Tein minä nätimpiäkin. Taannoinhan oli Neulojien Yö, josta tuli tilattua jos jonkinlaista herkkulankaa. Lanitium ex Machinalta Etsystä tuli hamstrattua iki-ihania kimaltavia merinosukkalankoja, jotka ovat todellakin niin ihania, että hyvä jos raaskii neuloa!

Lanka: Lanitium ex Machina Kimallesukkalanka, menekki n. 60g
Väri: Shire
Puikot: 2,5
Malli: Vanilla Latte Socks


Lisäksi paria odottelemassa on useampikin yksinäinen kappale, tunnustaudun nimittäin ADHD-neulojaksi jolla on aina useita projekteja yhtä aikaa puikoilla. Sukkia teen yleensä niin, että teen "yhden kierroksen" parittomia valmiiksi ja sitten alan neuloa niille vasta pareja. Pysyy mielenkiinto merkittävästi paremmin yllä. Saa siis nähdä, milloin tämä sukkaprojekti kokonaisuudessaan valmistuu... 


tiistai 15. lokakuuta 2013

Välimuistaminen SNY:ltä!


Postilaatikkoon tupsahti kiva pieni ylläri, nimittäin neuleohje, heijastinlankaa ja teetä. Ohje on kuin suunniteltu minua varten, rakastan tuon tyyppisiä tossuja ja viime aikoina olen täysin hurahtanut palmikoihin. Tulee siis aivan varmasti hyödynnettyä, luultavasti useampaankin otteeseen! 

Kiitos jälleen ystävälleni! 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tossuja pukkaa

Jatkan hirvittävän huonojen kuvien linjalla, mutta nämä oli pakko saada kuvattua muistin aikana. SNY-paketista putkahtaneesta merinosta syntyi ihanan lämpimät ja pehmeät unitossut. Paljoa muuten näitä ei kehtaa käyttää kuin nukkuessa koska pohja tuskin kestää kovaa kulutusta. Unisukkia olen kuitenkin ollut vailla jo hyvän aikaa, eli tämä osui hyvään saumaan.


Malli on Mukluk slippers, linkkaan ohjeen seuraavan kerran kun olen koneella. Ihan superkiva ja helppo malli, jolla tulee tosi hyvin istuvia tossuja. Sauma keskellä pohjaa voi jotakuta häiritä, mutta itse olen muutamat tehtyäni oppinut tekemään siistin tasaisen sauman jota tuskin huomaa. Näihin jää koukkuun!




lauantai 5. lokakuuta 2013

Lokakuun SNY-paketti!

Tämän kuun paketti tuli jotenkin ihan hämmentävän nopeasti, en ollut yhtään edes itse ehtinyt orientoitua koko kuun vaihtumiseen. Osansa varmasti tekee sekin, etten ole ollut pariin viikkoon kotosalla lainkaan ja sisäinen kalenterini on aivan sekaisin. Mutta eipä sillä, mukava yllätys!

Tämän kuun teemanahan on "taikapallo". Siis lankakerä, jonka sisältä löytyy kaikkea jännää. Tämän näköinen pallero paketista kuoriutui: 


Kuvat ovat vielä tavallistakin kehnompia, sillä "jouduin" ottamaan ne iltahämärässä huonolla kameralla. Oli tietenkin kiire päästä purkamaan palloa ja tutkimaan sisältöä, eikä voinut odotella valoisampaa hetkeä. Kuvaa nyt ei yhtään paranna assistentin läsnäolo, mutta sattuneesta syystä kissatonta kuvaa oli suhteellisen haastavaa saada :)

Tässä paketin sisältö kokonaisuudessaan:


100g ruskeakirjavaa Punta Yarn Merisoft-merinovillaa. Ihanan pehmoista ja kivan väristä! En ollut tästäkään lankamerkistä koskaan kuullut, tosi mukava löytää uusia tuttavuuksia. Pätkä- ja liukuvärjätyt langat ovat lemppareitani, ja ruskea on sellainen väri johon olen viime aikoina alkanut tykästyä yhä enemmän. Nappivalinta siis!

Tämä huusi sen verran lujaa pääsyä tossuiksi, että "jouduin" aloittamaan jo illalla vaikka muita töitä on kesken ties kuinka monta. Mukaan lukien viime paketista löytyneestä langasta syntyvä huivi, joka jäi toistaiseksi telakalle langan loputtua kesken viime metreillä! En ole vielä löytänyt mistään samaa lankaa lisää, enkä ole vielä osannut päättää purkaisinko huivin ja tekisinkö jonkin muun mallin. Hämmentävän paljon tuohon valitsemaani näemmä olisi lankaa uponnut, arvioin ihan pieleen.

100g harmaata Gjestal Raggegarn-sukkalankaa. Pakko valitettavasti sanoa, ettei tämä ihan osunut minun makuhermooni materiaalin (60% villa, 20% nylon, 20% akryyli) eikä oikein värinkään osalta. Akryylia en itselle tulevissa neuleissa käytä ollenkaan (tämän varmaan olin lomakkeestani unohtanut, oma mokani siis!) ja muutenkin välttelen isoja tekokuitupitoisuuksia, mutta eiköhän tuosta kuitenkin vaikkapa pukinkonttiin jotain synny. Johonkin palmikkoasiaan tämä voisi sopia hyvin.

Lisäksi sievän värinen pöytäkynttilä ja pari suklaapatukkaa. Kiitokset SNYlle jälleen!


Ehdinpä kehrätäkin vähän tässä jossain välissä. Alkaa pikkuhiljaa olla edistymisen merkkejä havaittavissa tässäkin hommassa, ja olen uskaltanut siirtyä pikkuhiljaa hienompiin (=kalliimpiin) käsinvärjättyihin kuituihin! Ketjukertaaminen ja värien käyttö vaatii vielä harjoitusta, mutta edistystä kumminkin jos alkuvaiheeseen vertaa. Tästä taitaa tulla kaulaliina.



maanantai 9. syyskuuta 2013

Mitä ihanaa paketista löytyi? + viime viikon muut kivat jutut

Perjantaina oli Kulman toinen jouluaatto muutaman viikon sisään! Sain samana päivänä montakin kivaa juttua. Niistä yhtenä syyskuun iki-ihana SNY-paketti, josta raportointi jäi kiireen keskellä roikkumaan viikonlopun yli. Mutta tässä tulee: 



Paketista löytyi:
- 200g LitYarn-villalankaa. Minulle tämä oli ihan uusi tuttavuus, en ollut ikinä kuullutkaan kyseisestä merkistä.  muistuttaa kovasti vironvillaa. Karheaa, mutta minussa on joku vika koska tykkään tämän tyyppisistä "rustiikkisen" (hyi mikä sana) oloisista langoista kovasti! Värit ovat i-ha-nat, vähän räikeämmät kuin mitä useimmiten käytän mutta ei haittaa ollenkaan, koska sävymaailma on ihana. Jännä nähdä, miten värit käyttäytyvät neuleessa, tuleeko raitaa vai ennemmin liukuväriä (veikkaan jälkimmäistä, vaikka vyyhti näyttäisi kovin raidakkaalta), ihan pakko aloittaa heti koska tiedän tälle ihan täydellisen huivimallin.

- Kisu-avainnauha. Alan kohta epäillä, että ystäväni on joku tuttu, koska olen kohta vuoden nillittänyt avainnauhan puutetta tekemättä asialle mitään konkreettista! Aivan ihana ylläri siis, ja kovin söpö nauha.

- Tuikkuja! Näille löytyy aina käyttöä, olen kynttilöiden suurkuluttaja tähän aikaan vuodesta.

- Paketin hauskimpana juttuna potkutyyny kissoille! Kissat suhtautuvat tulokkaaseen vielä terveellä kunnioituksella (lankavyyhti oli niidenkin mielestä laatikon jännin osuus), joten en vielä saanut ikuistettua sopivaa "kiitospotrettia". Mielenkiinnon merkkejä on kuitenkin havaittavissa, mutta arvon herroillehan ei sovi käyttäytyä liian avoimen innostuneesti kameran läsnäollessa... :)

KIITOS parilleni siis!!!

Sitten sain hakea Vilhelmiinan rullat puusepältä. Teetin tosiaan Oulussa Juhani Valtasella muutaman lisärullan, hintaa tuli 30e ja laadussa ei ole moitteen sijaa. Yksi rulla on inasen muita pitempi ja vaati pientä pyyhkäisyä hiekkapaperilla pyöriäkseen kunnolla, mutta se nyt on niin pieni juttu etten koe sitä haitaksi. Olen enemmän kuin tyytyväinen ja uskallan kehottaa muitakin rullia tai muita rukin osia kaipaavia ottamaan Juhaniin yhteyttä. Huomionarvoista hänessä on se, että olen joka kerta soittaessani saanut hänet puhelimitse kiinni, toisin kuin suurimman osan Oulun muista puusepistä. Yhdeksi kriteeriksi sepän valinnassa muodostuikin lopulta se, että Juhani oli niitä ainoita jotka sain oikeasti kiinni...


Sitten nämä herkut kotiutuivat itse asiassa jo vähän aikaisemmin, mutta menevät samaan jee-uutta-materiaa-fiilistelyyn oikein mainiosti. Limegreenjellyn merinosekoitetopseja, ylhäällä merino-nylon ja alhaalla merino-silkki. Nämä saa luvan odotella sitä hetkeä, kun koen uskaltavani näihin koskea. On sen verran ihania, etten näillä taidoilla uskalla kajota vielä. Selitys löytyy alta. 




...nimittäin meikän merinonkäsittelytaidot on vielä tällä mallilla. Taidelankaa,sano! Toinen säie on itse asiassa jo aika todella hyvä ekaan verrattuna, mutta yhteenhän ne piti kerrata laatuvaihteluista huolimatta. Tätä oli tarkoitus kehrätä lisää, mutta väri on niin öklöttävä etten vaan kyennyt. Tarvinneeko erikseen sanoa, että valkkasin WOWin tilauksesta ne kaikkein karseimmat värit erilleen "harjoitusväreiksi"? Kuka sitä nyt niitä parempia pilaamaan.

Ei sillä, ihanan pehmeää tämä alkaa jo olla, aiemmin olen kehrännyt lähinnä köyttä. Kyllä ne taidot sieltä pikkuhiljaa alkaa löytyä!



maanantai 2. syyskuuta 2013

Rukin "varaosat" ja niiden teettäminen

Aika monen ihmisen kanssa on ollut puhetta siitä, miten hankala vanhoihin rukkeihin on saada varaosia. Yleisessä tiedossa on, etteivät rukkien osat ole kovinkaan hyvin korvattavissa toisten rukkien vastaavilla osilla, vaikka joissakin tapauksissa sekin voi onnistua (Helmin lyhty ja rulla eivät ilmeisesti ole alkuperäisiä kyseisen mallin osia, mutta toimivat silti aivan passelisti). Hyvin harvoin osuu kohdalle juuri siihen omaan rukkiin sopivia varaosia, vaikka kyseessä olisikin sarjatuotannossa ollut rukki.

Kun rukin mukana sitten tulee vain yksi rulla, kuten Helmin tapauksessa, saattaa seurauksena olla harmaita hiuksia. Vai saattaako? Käytössä yksi rulla on todella hidas ja hankala ratkaisu, etenkin jos rullakoko on yhtä pieni kuin Helmillä. Varaosien, kuten lisärullien teettäminen on kuulemma hankalaa ja kallista. Etukäteen pelkäsin, että asiasta seuraisi isompiakin ongelmia, mutta pieni soittokierros paikallisille puusepille osoitti huolen turhaksi. Varaosien teettäminen ei välttämättä maksakaan maltaita - vein tänään rullan malliksi sepälle, joka lupasi tehdä kolme lisärullaa 30 eurolla. Loppuviikosta vasta selviää, kuinka hyvää jälkeä syntyy, eli en osaa ihan vielä kantaa siihen. Toiveet ovat kuitenkin korkealla!

Erikokoisia kehriä on myös mahdollista teettää mallin mukaan hyvinkin edulliseen hintaan, mikäli löytää jostain sopivia muttereita. Tämä voi osoittautua haasteeksi, ainakaan tavallisesta rautakaupasta ei sellaisia muttereita löydy, joissa on kierteet "väärinpäin". Kehriä nyt en kaipaa niin akuutisti kuin rullia, eli tämä projekti jääköön toistaiseksi.

Tämähän tietää nyt vaan sitä, että kehräämisestä tulee pidettyä vapaaviikko. Ehkä ihan hyvä niin, saapahan jotain välillä neulottuakin (muista krhm, rästiin jääneistä hommista puhumattakaan...). Itsekehrättyä on vaan niin hauska neuloa, vaikka jälki välillä muistuttaakin lähinnä Kaisula ekaluokalla -tasoa... :) Näistä kämmekkäistä olen kuitenkin ihan älyttömän tyytyväinen. Toka BFL-kehruuni ikinä, lanka oli melkoisen epätasaista mutta niin vaan tasoittui valmiin neuleen pesemisen jälkeen. Ei siis pidä unohtaa pesua, note to self. Nämä menevät lahjaksi, mutta taidan haluta itsellenikin samanlaiset eri värisinä.

Malli on Bamboo Field Mitts, Ravelrysta löytyy. Tosi kiva ja helppo malli, sopii käsinkehrätylle hienosti.


maanantai 26. elokuuta 2013

Tuuliasta Vilhelmiinaksi

Viikonloppuna otettiin projektiksi saada rouvalle uusi ilme. Ihan sievä rukkihan se entuudestaankin oli, mutta käsittelemätön puupinta oli kovin nuhjuinen ja oma esteettinen silmäni ei tykännyt yhtään tussilla rustatuista numeroista sun muista sotkuista. Siispä ei muuta kuin rukki osiin, huolellinen hionta ja muutama kerros kalustelakkaa päälle.

Alkuun vähän pelotti tuo lakkaus, entä jos sitä menee vääriin paikkoihin ja koko systeemi jumittuu. Lakkahan lähtee kuitenkin hiomalla pois, joten ongelmia ei ilmennyt. Päin vastoin moni aiemmin turhan väljä kohta tiivistyi nyt justiinsa sopivasti. Nyörin kitka parani myös aivan loistavaksi, ja polkeminen on nyt ihanan kevyttä ja äänetöntä.

Rouvan ongelma tähän asti on ollut kovasti natisevat puuosat, etenkin ämmää liikuteltaessa. Tokihan siitä ääntä lähtee, kun puu hankaa puuta vasten. Tämä ratkesi sillä, että väritin toisiaan vasten osuvat puuosat pehmeällä lyijykynällä. En enää muista mistä tuon vinkin aikanaan luin, mutta voin lämpimästi suositella!


Joten saanko esitellä: Vilhelmiina, tuttujen kesken Helmi! Entinen identiteetti Tuuliana jäi taakse, ja nyt on taas käyttökilometrejä runsain määrin edessä.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Joulu tuli etuajassa!



Joulu tuli Kulmaan tänä vuonna aikaisin. Tilasin tasan viikko sitten World of Woolilta hyvän kasan "harjoitusvilloja" (ja vähän hienompiakin odottamaan parempia päiviä), ja tänään puoliltapäivin soi puhelin. Paketti tuli siis ovelle asti kuriirin toimittamana, ja siihen nähden toimituskulut olivat vähintäänkin kohtuulliset. Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä putiikkia!

maanantai 19. elokuuta 2013

Satunnaisia kehruuoivalluksia.

Heti kättelyssä todettakoon, ettei nyt ole kuvia saatavilla, sillä kameran virkaa toimittava luuri lähti käymään huollossa. Kummia nämä nykyluurit kun ei siedä edes asfaltille pudota ;)

Sen sijaan pieni lista ahaa-elämyksistä, joita olen Tuuliani (sopivampaa nimeä odotellessa - perimätiedon mukaanhan rukki täytyy nimetä, muuten se tuottaa huonoa onnea. Siksikö meillä onkin alku ollut hankala?) kanssa viikon mittaan saanut. Tuulia on hyvä opettaja, sillä tiedän sen pelaavan oikein käytettynä asiallisesti ja siten epämääräiset krempat on johdettavissa käyttäjään.

1. Nyöriä vaihtaessa uuden nyörin mitta kannattaa säätää napakaksi. Meillähän oli viikko sitten Suuri Taistelu nyörin vaihdon jälkeen, mikään ei meinannut toimia ja vaihdoin lopulta nyörin kolmesti. Mittavirheitä, nääs. Hauenkoukkusiima (jota itse käytän) ei juuri käytössä jousta, mutta vähintään liitoskohta saattaa elää sen verran, että sillä voi hyvin syntyä se parin millin heitto, joka ratkaisee. Säätö on tosiaan joskus millipeliä.

2. Uusi nyöri kannattaa oikeasti vahata. Itse käytin reilusti mehiläisvahaa (eli kynttilänjämää), ja veto parani oitis.

3. Nyöri saa olla yllättävän löyhällä rullan ollessa tyhjä. Parhaaksi tavaksi on osoittautunut pitää ämmä alkuvaiheessa ihan ääriasennossa lähellä pyörää ja kiristää rullan täyttyessä ihan vähän kerrallaan. Tästä huolimatta uuden nyörin mittaa ei pidä ottaa yhtään löyhän tuntuiseksi, ks. kohta 1.

4. Kehrätessä sitä säiettä ei tarvitse eikä pidä rusentaa kuin hukkuva oljenkortta. Kyllä se pysyy kasassa ilmankin, itse asiassa paremmin kuin tukehduttamalla. Tämän pitäisi varmaan olla itsestään selvää, mutta minä palikka opin vasta kun sormet oli kolmatta päivää krampissa ja langasta oli tullut pelkkää ylikierteistä hirttonarua. Ylikierrekään ei välttämättä johdu nyörin väärästä kireydestä tai tähtien asennosta, minulla se johtui tasan siitä rusentavasta pihtiotteesta. Lankaa syntyy paremmin, jos sitä raaskii välillä päästää näpeistä rullalle asti.

5. Edelliseen liittyen, "ylikierteinen" lanka ei välttämättä muistuta siansaparoa tai puhelinpiuhaa. Itse tajusin tekeväni tarpeettoman paljon kierrettä, kun ihmettelin miksen saa kuitumäärään nähden läheskään niin paljon metrejä aikaan kuin olin luullut. Lanka oli kyllä ulkonäöllisesti kaunista ja kerrattuna tasapainoista, mutta tarpeettoman kovan kierteen takia kuitua oli lyhyellä matkalla paljon ja lanka oli painavaa. Toisaalta tätä efektiä voisi hyvin hyödyntääkin, sillä  valmis lanka on todella kestävää ja minusta painavuus on aika hauskakin ominaisuus!

6. "Jos saat kehruuvälineelläsi aikaan lankaa, tekniikkasi on oikea." Tekniikoita on varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, ja jos oma tyyli tuntuu hyvältä ja tuottaa toivottua tulosta, se on silloin hyvä tyyli!

maanantai 12. elokuuta 2013

Wanhojen taitojen elvytystä

Käytiin viikonloppuna ajelemassa Kainuun suunnalla. Eipä ole niitä maisemia tähän ikään mennessä paljoa tullut katseltua, eli ihan piristävää vaihtelua. Ilmakin oli mitä ihanin!



Oli sillä reissulla toki muukin pointti, nimittäin rukin haku. Laitoin ehkä puolitoista viikkoa sitten Tori.fi:hin ostoilmoituksen kyseisestä kapineesta, ja yllätyin miten paljon tarjouksia tuli. Osa oli toki varsin huonokuntoisia ja hinnoiteltu tunnearvon mukaan... Sitten eräs herrasmies tarjosi Varpapuun Tuuliaa. Varpapuuhan toimi siinä 80-luvun hujakoilla, eli melko uusi rukki olisi kyseessä ja kaikki tarpeelliset osat tallessa. Jes!

Tarkemmalla tutkimuksella selvisi, ettei rouvan lyhty ole alkuperäinen, mikä huolestutti arvatenkin kovasti. Alkuun näytti että korvaava lyhty olisi auttamatta liian lyhyt, mutta etummaista tytärtä kääntelemällä tämäkin ongelma ratkesi. Nopealla kokeilulla kehrääminen onnistui hämmästyttävän hyvin, vaikka omat taidot ovat kymmenessä vuodessa ruostuneet enemmän kuin paljon. Laadunvalvontakin pelasi moitteettomasti kuten aina, heti jakkaran vapauduttua herra työnjohtajaherra otti aseman haltuun. 


Rukkiin on tussilla merkitty jokaiseen osaan numero 5 ja kehrässä on vuosiluku 85. Pari vuotta uutta käyttäjäänsä vanhempi siis. Numerot ovat varmasti perua rouvan aiemmasta kodista, myyjä kertoi sen olleen aiemmin oppilaitoskäytössä. Näin on varmaan pysytty perillä siitä, mikä osa kuuluu mihinkin rukkiin. Rouvan lyhdyssä sen sijaan on numero 4 ja vuosiluku 79.

Vielä ei olla ehditty paljoa tehdä tuttavuutta, sillä ekan kokeilun yhteydessä katkaisin rukkiparan nyörin. Uuden vaihto oli tämän päivän Suuri Operaatio, rouva veti nimittäin vallan huolella herneen nokkaansa vanhan nyörin pois ottamisesta. Siitä ja muusta kunnostuksesta lisää tuonnempana.

maanantai 5. elokuuta 2013

Tossutellen.

Nyt on kyllä täydellinen sauma todeta, ettei mikään voita ulkona neulomista näin kauniin kesäillan viiletessä. Vetipä keli jopa niin viileäksi, että tossukopasta oli kaivettava käyttöön tilanteen mukaiset jalkineet.

Kyseessä ovat yhdet lempparitossuistani, Huopasesta virkatut, huovutetut ja Puro-kukkasella koristellut "saunatossut". Saunatossut siksi, että tämän malliset on ihana ja helppo pistää jalkaan suihkusta tai saunasta tullessa etenkin talvella. Toimii kyllä myös kesällä ja kevyessä pihakäytössä, kuten päätellä saattaa :)

Huopasesta lankana en kyllä tykkää muuten yhtään, mutta tässä käytössä menettelee. Huovuttaessa käyttäytyy minusta aivan liian arvaamattomasti, huopuu yleensä kovin vähän ja vaatii usein uusintakäsittelyn, mikä voikin sitten johtaa ongelmiin ylihuopumisen kanssa. Aivan liian usein valmiin työn koko ja laatu on ihan muuta kuin olisi edellisistä kerroista voinut päätellä.

Puro on ollut huovutuslangoista suosikkini sekä käyttöominaisuuksiensa, väriensä että etenkin helpon saatavuutensa ansiosta. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut arpoa, minkä kokoiseksi työ huopuu vai huopuuko lainkaan. Miinusta on kyllä ropissut laatuvaihteluista muuten, mutta helppo tähän on ollut kuitenkin aina palata. Puron valmistuksen loputtua (ja omien pahanpäivänvarastojeni huvettua, mitä saadaan kyllä odotella...) minulla ei taida enää olla mitään asiaa markettien lankahyllyille. Sääli sinänsä, mutta onneksi uusia vielä parempia suosikkeja tulee aina tilalle. Niistä lisää joskus toiste!

Uusia tuulia!

Aika aikaa kutakin, vai miten se meni. 

Piti se näköjään minunkin lopulta saada ensikosketus blogimaailmaan muutenkin kuin lukijan näkövinkkelistä. Jonkinlainen idea on ollut mielessä jo pitkään, mutta lopullisen sysäyksen hommalle antoi SNY eli Salainen Neuleystävä, johon osallistun ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Jännää! Blogin avasin sillä mielellä, että kokeillaan ja katsellaan, jos ei muuta niin satunnaisena neuloosinpurkupaikkana tämä varmasti toimii. Kuviakin tulee, kunhan selvitän miten sellaisten lisääminen kätevimmin tänne onnistuu! 

Eipä tällä erää muuta, Kaisula lähtee nyt pihalle nauttimaan kauniista kesäpäivästä Lehmushuivin merkeissä!