Heti kättelyssä todettakoon, ettei nyt ole kuvia saatavilla, sillä kameran virkaa toimittava luuri lähti käymään huollossa. Kummia nämä nykyluurit kun ei siedä edes asfaltille pudota ;)
Sen sijaan pieni lista ahaa-elämyksistä, joita olen Tuuliani (sopivampaa nimeä odotellessa - perimätiedon mukaanhan rukki täytyy nimetä, muuten se tuottaa huonoa onnea. Siksikö meillä onkin alku ollut hankala?) kanssa viikon mittaan saanut. Tuulia on hyvä opettaja, sillä tiedän sen pelaavan oikein käytettynä asiallisesti ja siten epämääräiset krempat on johdettavissa käyttäjään.
1. Nyöriä vaihtaessa uuden nyörin mitta kannattaa säätää napakaksi. Meillähän oli viikko sitten Suuri Taistelu nyörin vaihdon jälkeen, mikään ei meinannut toimia ja vaihdoin lopulta nyörin kolmesti. Mittavirheitä, nääs. Hauenkoukkusiima (jota itse käytän) ei juuri käytössä jousta, mutta vähintään liitoskohta saattaa elää sen verran, että sillä voi hyvin syntyä se parin millin heitto, joka ratkaisee. Säätö on tosiaan joskus millipeliä.
2. Uusi nyöri kannattaa oikeasti vahata. Itse käytin reilusti mehiläisvahaa (eli kynttilänjämää), ja veto parani oitis.
3. Nyöri saa olla yllättävän löyhällä rullan ollessa tyhjä. Parhaaksi tavaksi on osoittautunut pitää ämmä alkuvaiheessa ihan ääriasennossa lähellä pyörää ja kiristää rullan täyttyessä ihan vähän kerrallaan. Tästä huolimatta uuden nyörin mittaa ei pidä ottaa yhtään löyhän tuntuiseksi, ks. kohta 1.
4. Kehrätessä sitä säiettä ei tarvitse eikä pidä rusentaa kuin hukkuva oljenkortta. Kyllä se pysyy kasassa ilmankin, itse asiassa paremmin kuin tukehduttamalla. Tämän pitäisi varmaan olla itsestään selvää, mutta minä palikka opin vasta kun sormet oli kolmatta päivää krampissa ja langasta oli tullut pelkkää ylikierteistä hirttonarua. Ylikierrekään ei välttämättä johdu nyörin väärästä kireydestä tai tähtien asennosta, minulla se johtui tasan siitä rusentavasta pihtiotteesta. Lankaa syntyy paremmin, jos sitä raaskii välillä päästää näpeistä rullalle asti.
5. Edelliseen liittyen, "ylikierteinen" lanka ei välttämättä muistuta siansaparoa tai puhelinpiuhaa. Itse tajusin tekeväni tarpeettoman paljon kierrettä, kun ihmettelin miksen saa kuitumäärään nähden läheskään niin paljon metrejä aikaan kuin olin luullut. Lanka oli kyllä ulkonäöllisesti kaunista ja kerrattuna tasapainoista, mutta tarpeettoman kovan kierteen takia kuitua oli lyhyellä matkalla paljon ja lanka oli painavaa. Toisaalta tätä efektiä voisi hyvin hyödyntääkin, sillä valmis lanka on todella kestävää ja minusta painavuus on aika hauskakin ominaisuus!
6. "Jos saat kehruuvälineelläsi aikaan lankaa, tekniikkasi on oikea." Tekniikoita on varmaan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, ja jos oma tyyli tuntuu hyvältä ja tuottaa toivottua tulosta, se on silloin hyvä tyyli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti