Käytiin viikonloppuna ajelemassa Kainuun suunnalla. Eipä ole niitä maisemia tähän ikään mennessä paljoa tullut katseltua, eli ihan piristävää vaihtelua. Ilmakin oli mitä ihanin!
Oli sillä reissulla toki muukin pointti, nimittäin rukin haku. Laitoin ehkä puolitoista viikkoa sitten Tori.fi:hin ostoilmoituksen kyseisestä kapineesta, ja yllätyin miten paljon tarjouksia tuli. Osa oli toki varsin huonokuntoisia ja hinnoiteltu tunnearvon mukaan... Sitten eräs herrasmies tarjosi Varpapuun Tuuliaa. Varpapuuhan toimi siinä 80-luvun hujakoilla, eli melko uusi rukki olisi kyseessä ja kaikki tarpeelliset osat tallessa. Jes!
Tarkemmalla tutkimuksella selvisi, ettei rouvan lyhty ole alkuperäinen, mikä huolestutti arvatenkin kovasti. Alkuun näytti että korvaava lyhty olisi auttamatta liian lyhyt, mutta etummaista tytärtä kääntelemällä tämäkin ongelma ratkesi. Nopealla kokeilulla kehrääminen onnistui hämmästyttävän hyvin, vaikka omat taidot ovat kymmenessä vuodessa ruostuneet enemmän kuin paljon. Laadunvalvontakin pelasi moitteettomasti kuten aina, heti jakkaran vapauduttua herra työnjohtajaherra otti aseman haltuun.
Rukkiin on tussilla merkitty jokaiseen osaan numero 5 ja kehrässä on vuosiluku 85. Pari vuotta uutta käyttäjäänsä vanhempi siis. Numerot ovat varmasti perua rouvan aiemmasta kodista, myyjä kertoi sen olleen aiemmin oppilaitoskäytössä. Näin on varmaan pysytty perillä siitä, mikä osa kuuluu mihinkin rukkiin. Rouvan lyhdyssä sen sijaan on numero 4 ja vuosiluku 79.
Vielä ei olla ehditty paljoa tehdä tuttavuutta, sillä ekan kokeilun yhteydessä katkaisin rukkiparan nyörin. Uuden vaihto oli tämän päivän Suuri Operaatio, rouva veti nimittäin vallan huolella herneen nokkaansa vanhan nyörin pois ottamisesta. Siitä ja muusta kunnostuksesta lisää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti