Viikonloppuna otettiin projektiksi saada rouvalle uusi ilme. Ihan sievä rukkihan se entuudestaankin oli, mutta käsittelemätön puupinta oli kovin nuhjuinen ja oma esteettinen silmäni ei tykännyt yhtään tussilla rustatuista numeroista sun muista sotkuista. Siispä ei muuta kuin rukki osiin, huolellinen hionta ja muutama kerros kalustelakkaa päälle.
Alkuun vähän pelotti tuo lakkaus, entä jos sitä menee vääriin paikkoihin ja koko systeemi jumittuu. Lakkahan lähtee kuitenkin hiomalla pois, joten ongelmia ei ilmennyt. Päin vastoin moni aiemmin turhan väljä kohta tiivistyi nyt justiinsa sopivasti. Nyörin kitka parani myös aivan loistavaksi, ja polkeminen on nyt ihanan kevyttä ja äänetöntä.
Rouvan ongelma tähän asti on ollut kovasti natisevat puuosat, etenkin ämmää liikuteltaessa. Tokihan siitä ääntä lähtee, kun puu hankaa puuta vasten. Tämä ratkesi sillä, että väritin toisiaan vasten osuvat puuosat pehmeällä lyijykynällä. En enää muista mistä tuon vinkin aikanaan luin, mutta voin lämpimästi suositella!
Joten saanko esitellä: Vilhelmiina, tuttujen kesken Helmi! Entinen identiteetti Tuuliana jäi taakse, ja nyt on taas käyttökilometrejä runsain määrin edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti